WHO:n tiedote 2008

Maailman terveysjärjestö julkaisi tiedotteen perinteisestä (täydentävästä ja vaihtoehtoisesta) lääketieteestä joulukuussa 2008 (Fact sheet N°134 Revised December 2008, Traditional medicine). Siinä toistuvat WHO:n globaalissa strategiassa esitetyt teemat:

  • Joillakin alueilla jopa 80 % väestöstä on perusterveydenhuollossaan riippuvaisia perinteisestä lääketieteestä. 
  • Yrttilääkintä on perinteisen lääketieteen kannattavin muoto, sen liikevaihto on miljardeja dollareita.
  • Perinteinen lääketiede voi hoitaa erilaisia tarttuvia ja kroonisia tiloja (esimerkkinä malaria).
  • Kansainvälisillä markkinoilla olevat väärennetyt, huonolaatuiset tai laimennetut kasviperäiset tuotteet ovat vakavia uhkia potilaiden turvallisuudelle.
  • Yli 100 maassa on säännökset kasvilääkkeistä. 


Joissakin Aasian ja Afrikan maissa väestö on perusterveydenhuollossaan lähes täysin riippuvainen perinteisestä lääketieteestä. Monissa kehittyneissä maissa 70 - 80 % väestöstä on käyttänyt vaihtoehtoista tai täydentävää lääketiedettä jossain muodossa (esim. akupunktio). Yrttilääkintään käytettiin Länsi-Euroopassa 5 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosina 2003–2004, Kiinassa 14 miljardia vuonna 2005, Brasiliassa 160 miljoonaa vuonna 2007. 
 

Perinteisen – täydentävän – vaihtoehtoisen lääketieteen haasteiksi WHO näkee seuraavat:

1. Kansainväliset standardit
Perinteisen lääketieteen käytännöt on hyväksytty eri kulttuureissa ja eri alueilla ilman kansainvälisiä standardeja ja menetelmien arviointia. Sitä on käytetty joissakin yhteisöissä jo tuhansia vuosia. Haasteita aiheutuu siitä, kun uudet väestönosat alkavat käyttää sitä. 

2. Kansallinen politiikka ja sääntely
Monissa maissa ei ole perinteistä lääketiedettä säätelevää kansallista politiikkaa. Sen tuotteita, käytäntöjä ja toimijoita on vaikeaa säännellä määritelmien ja luokittelujen vaihtelevuuden vuoksi. Esimerkiksi sama kasviperäinen tuote voidaan määritellä joko ruoaksi, ravintolisäksi tai kasvilääkkeeksi maasta riippuen. Kansallisten sääntelyjen erilaisuus vaikuttaa kansainvälisesti tuotteiden saatavuuteen ja jakeluun. 

3. Turvallisuus, tehokkuus ja laatu
Tieteellinen näyttö perinteisten lääkkeiden ja käytäntöjen tehokkuudesta ja turvallisuudesta on rajoittunutta. Vaikka on näyttöä siitä, että esimerkiksi akupunktio, jotkut käsin tehtävät terapiat (esim. hieronta) tai jotkut rohdosvalmisteet ovat tehokkaita tietyissä olosuhteissa, lisätutkimukset ovat tarpeen. Tutkimusvaatimukset, menetelmät ja arviointi ovat monimutkaisia. Esimerkiksi kasviperäisten tuotteiden turvallisuus, tehokkuus ja lopullinen laatu riippuvat raaka-aineiden laadusta (joka voi sisältää satoja ainesosia) sekä siitä miten niitä käsitellään läpi tuotantoprosessin. 

4. Tieto ja kestävä kehitys
Tuotteiden kasvimateriaalit kerätään luonnonvaraisten kasvien populaatioista ja viljellyistä lääkekasveista. Laajenevat markkinat voivat johtaa liialliseen kasvien keräämiseen ja uhata näin luonnon monimuotoisuutta. Huonosti hallitut keräys- ja viljelykäytännöt voivat ajaa uhanalaisia kasvilajeja sukupuuttoon ja tuhota luonnonvaroja. Perinteisen lääketieteen ylläpitäminen edellyttää sekä kasvipopulaatioiden suojelemista että sen tiedon säilyttämistä, miten niitä käytetään lääketarkoituksiin.

5. Potilasturvallisuus
Monet pitävät kasviperäisiä (luonnollisia) tai perinteisiä lääkkeitä turvallisina. Perinteisillä lääkkeillä ja käytännöillä voi kuitenkin olla haittavaikutuksia, jos tuote tai hoito on huonolaatuista, käytetty väärin tai yhdessä muiden lääkkeiden kanssa. Potilaiden lisääntynyt tieto turvallisesta käytöstä on tärkeää, samoin kuin koulutus sekä yhteistyö ja viestintä perinteisten ja muiden lääkkeiden tarjoajien välillä. 

Tiedotteen mukaan WHO: n ja sen jäsenvaltioiden yhteistyön tavoitteena on perinteisen lääketieteen edistäminen terveydenhuollossa. Yhteistyö pyrkii: 

1) Tukemaan ja integroimaan perinteistä (täydentävää – vaihtoehtoista) lääketiedettä osaksi kansallisia terveydenhuoltojärjestelmiä ottaen huomioon kansalliset menettelytavat sekä tuotteiden ja ammatinharjoittajien sääntely, joilla varmistetaan turvallisuus ja laatu;
2)Varmistamaan käytön turvallisuus ja tuotteiden ja hoitojen laatu, jotka perustuvat käytettävissä oleviin näyttöihin 
3) Tunnustamaan perinteinen (täydentävä – vaihtoehtoinen) lääketiede osaksi perusterveydenhuoltoa, säilyttämään sen tietoja ja resursseja sekä lisäämään hoitoon pääsyn mahdollisuuksia 
4) Varmistamaan potilasturvallisuutta parantamalla perinteisen (täydentävän – vaihtoehtoisen) lääketieteen tarjoajien ammattitaitoa ja osaamista. 

Lue tiedote WHO:n sivuilta » 
 

Aiheeseen liittyviä linkkejä

Traditional medicine 

Director-General\'s speech at WHO Congress on Traditional Medicine 

Traditional medicine strategy 

National Policy on Traditional Medicine and Regulation of Herbal Medicines - Report of a WHO global survey 

Related publications and documents