Vyöhyketerapia/reflexologia
Vyöhykehoitoihin tai -terapiaan kuuluu useita jalkaterän ja koko kehon vyöhyke- ja manipulaatiohoitoja, joissa käsitellään vaiva-alueen ulkopuolella olevia heijastealueita. Vyöhyketerapian suuntauksia ovat klassinen jalkaterävyöhyketerapia, CED eli Charles Ersdalin menetelmä, koko kehon vyöhyketerapia eli reflexologia, moderni vyöhyketerapia ja psykologinen vyöhyketerapia. Auricula- eli korvavyöhyketerapiassa käsitellään korvassa olevia heijastepisteitä. Metamorfisessa tekniikassa käsitellään pehmein ottein selän heijastealueita jaloissa, kädessä ja päässä.Vyöhyketerapian yleisenä periaatteena on vaikuttaa ihonalaiseen sidekudokseen annetun painelun ja hieronnan avulla sisäelinten ja muun elimistön toimintaan. Heijastehoidon vaikutuksesta vastaavien elinten toiminnan katsotaan vilkastuvan ja elpyvän. Vyöhyketerapialla pyritään elvyttämään kehon omia parantavia voimia.
Nykytyyppinen reflexologia eli koko kehon vyöhyketerapia sai alkunsa 1920-luvulla Yhdysvalloissa. Lääkärit William Fitzgerald ja Edward Bowers kehittivät hoitomuodon, jossa keho jaettiin kymmeneen pitkittäiseen vyöhykkeeseen (zone). Tästä nimensä saanutta vyöhyketerapiaa (zonetherapy) käytettiin aluksi kivun poistoon ja puudutukseen kurkun, kaulan ja suun alueen ongelmissa kehittäjiensä ammatillisen erikoistumisen mukaisesti. Menetelmässä kohdistettiin varpaissa ja sormissa oleviin kipukohdan etäpisteisiin voimakasta staattista puristusta.
Nykyisin vyöhyketerapiasta haetaan apua muun muassa tuki- ja liikuntaelinten vaivoihin, hormonaalisiin häiriöihin, aineenvaihdunnan ja suoliston toimintahäiriöihin, allergioihin, unihäiriöihin ja stressiin.
Modernissa vyöhyketerapiassa (MVT®) hoidettavan keholta haetaan kipupisteitä ja vyöhykeradoilla olevia tukoksia, jotka hoitaja avaa. PVT® psykologisen vyöhyketerapian mukaan torjutut tunnekokemukset jäävät kehon tunnemuistiin, mikä ilmenee kehon ja mielen kipuina ja vaivoina. Psykologinen vyöhyketerapia auttaa näiden tunteiden tiedostamisessa ja sitä kautta parantumisessa. Näihin Suomessa kehitettyihin hoitomuotoihin liittyy myös ihmisen elämänkaareen liittyvää keskustelua.