Taideterapia

Taideterapiassa käytetään hyväksi erilaisia taiteellisia ilmaisumuotoja, johon ei kuitenkaan liity mitään taiteellisia tavoitteita. Yleisimmin taideterapiassa käytetään hyväksi muotopiirustusta, savityötä ja maalausta märkää märälle tekniikalla. Taideterapia työskentelyssä voidaan käyttää hyväksi myös mm. musiikkia ja luovaa tanssia.

Taideterapiassa ei ole oikeaa tai väärää, rumaa tai kaunista työtä. Tarkoituksena on hakea tehtyihin töihin tasapainoa, kuten kaaokseen järjestystä sekä rytmiä ja paikalleen pysähtyneeseen työhön liikettä ja elämää. Töillä pyritään myös kohottavaan ja eheyttävään vaikutukseen.

Elämä on kohtaamista ja valintoja, jotka ilmenevät tekemissämme taideterapiatöissä. Siitä kertoo miten värit ja muodot kohtaavat, sulautuvat ja rajautuvat toisiinsa nähden tekemissämme maalauksissa. Taideterapiamaalauksien avulla voimme etääntyä itsestämme ja katsoa elämäämme ulkopuolisen silmin. Taideterapiassa kohtaamme itsemme muotojen ja värien avulla. Taideterapia on hitaasti etenevä terapiamuoto, muutoksia haetaan vähitellen.

Taideterapian yksi alullepanija oli tri Margarethe Hauschka. Hän toteaa terapiatyöskentelyn olevan kuin nukahtamisen ja valvetilan rajalla oleva olotila. Tästä kontrolloimattomasta luovasta olotilasta taideterapiatyöt syntyvät. Maalauksemme ovat omia sielunmaisemiamme. Värit vaikuttavat meihin voimakkaammin kuin muodot. Maalaus vaikuttaa voimakkaammin henkisesti kun taas savityön vaikutus on fyysisempi.

Märkää märälle tekniikassa maalattava paperi kastellaan molemmin puolin ja painellaan sienellä pöydän pintaan kiinni. Maalaukseen käytetään nestemäisiä värejä, jolloin maalatessa tekemisestä puuttuu kontrolli ja maalaus tulee näin meidän alitajunnastamme.

Sinällään kaikella tekemisellä, kuten esim. askartelulla, leipomisella ja juoksemisella voi olla terapeuttinen vaikutus, mutta todelliseksi terapiaksi se muuttuu vasta silloin, kun sen kautta haetaan muutosta parempaan ja tasapainoisempaan elämään.