Ei -tavanomainen (unconventional) lääketiede Euroopan unionissa 1990-luvulla

Täydentävän – vaihtoehtoisen lääketieteen asemaa Euroopassa käsiteltiin 1990-luvulla Euroopan komission asettamassa COST B4 -työryhmässä. Nimitys oli ei – tavanomainen (unconventional) lääketiede erotukseksi tavanomaisesta (conventional) lääketieteestä. Siihen lukeutuvat lääketieteelliset järjestelmät ja hoitomuodot jaettiin vaihtoehtoisiksi ja täydentäviksi. Vaihtoehtoista hoitomuotoa voidaan käyttää nimensä mukaisesti jonkin toisen hoidon sijaan, täydentävää toisen hoidon lisäksi. Eroa tähdennettiin asiasta annetussa päätöslauselmassa. 
Ongelmaksi ja työn lähtökohdaksi nähtiin se, että eurooppalaisessa terveydenhuollossa oli erilaisia ja vastakkaisia malleja rinnakkain. Tämä kansallisten lähestymistapojen ja lainsäädäntöjen moninaisuus ei ollut sopusoinnussa Euroopan kansalaisten vapaan liikkuvuuden kanssa. 

Miten perustella sitä, että terveydenhuollon ammattilainen, joka on virallisesti tunnustettu jossakin jäsenvaltiossa, voidaan tuomita laittomasta lääketieteen harjoittamisesta toisessa jäsenvaltiossa?  Miten perustella se, että potilailta, jotka turvautuvat ei -tavanomaiseen hoitoon, vietäisiin tämä mahdollisuus, jos he oleskelevat naapurimaassa? Tämän ristiriidan nähtiin haittaavan sekä toimivaltaisia ammattilaisia että potilaita. 

Erityishuomiona todettiin, että homeopaattisten lääkkeiden osalta on ollut lainsäädäntöä vuodesta 1992, mutta homeopatiaa ei kuitenkaan ole hyväksytty lääketieteelliseksi hoitomuodoksi. 

Euroopan unionissa tehdyt tutkimukset osoittivat yhä suurempaa kiinnostusta vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitoja kohtaan. Maasta riippuen 20 - 50 % ihmisistä käytti niitä. Tästä huolimatta hoidot eivät olleet saaneet jäsenvaltioissa lainvoimaa. Tämä nähtiin ilmeisenä epäkohtana myös potilasturvallisuuden kannalta. Potilailta puuttui oikeudellinen suoja ja toisaalta pätevät ja vakavasti ammattiinsa suhtautuvat ei-tavanomaisen lääketieteen harjoittajat olivat turvattomia epäterveen kilpailun edessä. Työryhmässä nähtiin, että laillistaminen merkitsisi riskien minimoimista. 

COST B4 – työryhmä totesi, että täydentävän – vaihtoehtoisen lääketieteen hoitotavat ovat oikein sovellettuina riskittömiä - samaa ei voi sanoa allopatiasta eli tavanomaisesta lääketieteestä. Työryhmässä ei ymmärretty sitä, miksi liberaaleista maista saatuja kokemuksia ei voi ottaa yleiseen käyttöön. Jos hoitomuoto on tunnustettu muodossa tai toisessa (lääkkeiden markkinointi, opetuksen järjestäminen, hoitomuodon tunnustaminen…) jossakin Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai maassa, joka käyttää nykyaikaisen tieteellisen tutkimuksen keinoja, siihen pitäisi suhtautua vähintäänkin myönteisesti.

Vetoomukseen lainsäädännön toteuttamiseksi kerättiin yli 230 000 allekirjoitusta, pääosin Ranskasta, Belgiasta, Italiasta ja Espanjasta. Työryhmässä todettiin, että on yhä vaikeampaa pysyä kuurona tällaisille vaatimuksille.

Työryhmän toiminnan ensimmäinen konkreettinen tulos oli tietokannan kerääminen sekä tutkijoiden koordinoiminen. Kliininen, perus- ja sosiologinen kirjallisuus käytiin läpi. Tutkimuksen kohteena oli yli 40 eri terapiaa. Meneillään olleet ja jo tehdyt täydentävän – vaihtoehtoisen lääketieteen tutkimukset koottiin tietopankkiin. Yhtenä tietolähteenä oli Cochrane – tietokanta.

COST B4 -työryhmä esitti Euroopan parlamentille konkreettisia ehdotuksia, kuten yleisimmin käytettyjen ei-tavanomaisen lääketieteen alojen oikeudellinen tunnustaminen, niiden asteittainen sisällyttäminen sosiaaliturvajärjestelmiin, ammattilaisten rekisteröinti, luontaislääkkeiden saaminen osaksi Euroopan farmakopeaa, eurooppalaisen arviointikomission perustaminen… Euroopan parlamentti äänesti asiasta 29. toukokuuta 1997 läsnä olevien jäsenten niukalla äänienemmistöllä (152 puolesta, 125 vastaan ja 28 tyhjää). Keskeisenä tavoitteena oli luoda eurooppalainen lainsäädäntö turvaamaan ei-tavanomaisen lääketieteen oikeudellinen asema ja terapeuttien vapaa liikkuvuus unionin jäsenvaltioissa. Lopputulos jäi kauaksi tavoitteesta, sillä suuri osa konkreettisista ehdotuksista hylättiin.

Euroopan parlamentti otti kuitenkin selvän kannan, jonka mukaan erilaiset lähestymistavat eivät ole toisiaan poissulkevia. Se muun muassa kehotti komissiota käynnistämään ei-tavanomaisen lääketieteen tunnustamisen, tekemään täydellisen selvityksen sen turvallisuudesta, tehokkuudesta, ja soveltamisalasta sekä toteuttamaan vertailun kansallisista lainsäädännöistä. Parlamentti myös kehotti neuvostoa kannustamaan ei-tavanomaisen lääketieteen tutkimusohjelmien kehittämiseen ja sitoutui itse tekemään samoin.

Suomen edustajina Cost Action B4 – työryhmässä olivat professori Tuula Vaskilampi ja ylilääkäri Veijo Saano.

Mietintö, päätöslauselmaesitys ja lausunto perusteluineen muun kuin perinteisen lääketieteen asemasta löytyvät tästä:

Lopullinen teksti, josta äänestettiin 29.5.1997. Lue tästä.

COST B4 raportteja internetissä:
THE EUROPEAN UNION, HOMEOPATHY AND OTHER UNCONVENTIONAL MEDICINES
Dr. Michel Van Wassenhoven, Substitute Member at the European Parliament,
President of the action COST-B4 - (1993-1999) “Unconventional Medicine” in 1997.
http://www.unconventional-medicine.com/wwuna.htm

UNCONVENTIONAL MEDICINE AND THE EUROPEAN PARLIAMENT
Paul Lannoye, European deputy
http://www.unconventional-medicine.com/lannoyea.htm